Tarinat

Olet tässä: Korpikettu-> Palvelut -> Tarinat

Kananmuisti eli Elviira-kanan ihmeelliset seikkailut

Aina puhutaan kananmuistista, että se muka olisi lyhyt, mutta uskokoon ken tahtoo, minä en.

Elviira oli pieni ruskea maatiaiskana, joka istui jalkateräni päällä juodessani aamukahvia keittiön portailla. Sen kullan väristen silmien katse oli pelottavan viisaan näköinen, kun se päätään käännellen katsoi minuun. Oikeammin sen katse kohdistui kädessäni olevaan rinkilään, eikä pilke sen katseessa ollut viisautta, pikemminkin ahneutta ,mutta mitä väliä, siinä se istui ja sai kun saikin kerjättyä osansa.

Mallan kopittaminen

Hevosen kopittaminen ei tarkoita, että sillä kopiteltaisiin iloisesti sunnuntaipäivän iloksi, vaan se on silloin saatava jonkinlaiseen kuljetusautoon, kärryyn,koppiin tai johonkin muuhun vastaavaan härveliin. Totuushan on se, että hevoset inhoavat mennä ahtaisiin, pieniin, vieraalta haiseviin tiloihin, joka on täysin niiden luonteenvastaista.

Suuri hauki

Prologi

Korpiketun rannan tuntumassa, saarten välisessä matalikossa tapahtuu kummia. Tyynenä kesäiltana veden pintaan syntyy auran muotoinen aaltovana, joka liikkuu äänettömänä kaataen kaislat lakoon kahta puolta. Laskeva aurinko peilaa veden pintaan peittäen näkyvistä aaltojen aiheuttajan.

Muuratjärven Hirviö

Olimme jo vetäneet yhden apajan ja laskimme viimeisiä metrejä sivusiuloja toisesta vedosta. Syyskesän ilta alkoi hiljalleen hämärtyä, oli tyyntä ja hiljaista. Hyttysten hiljaa inistessä alkoi yksitoikkoinen veto, jonka aikana ilta hämärtyi edelleen.

Kuten aina, nuotanvedossa, pitkästyttävän vedon kruunaa jännittävä perän nosto. Siinä oli taas sekalaista kalaa muutama kymmenen kiloa peräpussissa, kun lähdimme ajamaan venevajaa kohti. Vajalla aloimme alustavasti pyöritellä peräpussia muikkuhavainnon toivossa, kun kiinnitimme huomion johonkin, joka vilahteli ja luikerteli pienten kalojen välissä. Kaveri epäili, että saimme taas lohen, mutta loheksi se tuntui liian hoikalta.